Anaali-inkontinenssi

Anaali-inkontinenssilla tarkoitetaan juoksevan ja/tai kiinteän ulosteen tai suolikaasujen pidätyskyvyttömyyttä. Peräsuolen pidätyskyvyttömyyteen voi liittyä myös virtsanpidätysongelmia. Anaali-inkontinenssi voi johtua peräsuolen sulkijalihasten tai niiden toimintaa säätelevän hermoston vaurioitumisesta. Syitä on monia; esim. synnytyksessä tapahtunut vaurioituminen, erilaisten leikkausten jälkitilat, tapaturmat, selkäydinvammat, sädehoidon jälkitila sekä peräaukon haavaumista syntyneet ylimääräiset aukot eli fistelit. Lisäksi jotkut synnynnäiset tilat, kuten selkäydinkohju tai jälkeenpäin rakennettu peräaukko, voivat aiheuttaa ongelmia pidätyskyvyssä.

Anaali-inkontinenssia esiintyy jopa joka kymmenennellä suomalaisella (Kirsi Lehdon väitöstutkimus 2016). Ulosteen ja suolikaasun karkailu koetaan vaivana hävettäväksi, eikä asiaan läheskään aina haeta hoitoa, vaikka apua tarvittaisiinkin.

ANAALI-INKONTINENSSIN HOITO

Anaali-inkontinenssin hoito räätälöidään sen mukaan, mistä ongelma johtuu ja kuinka vaikea se on. Ensisijaiset hoitomuodot ovat ei-kirurgisia. Ravitsemusterapeutti kertoo ruokavaliohoidosta, jota voidaan tehostaa erilaisilla lääkkeillä, jotka vaikuttavat suolen sisällön koostumukseen ja suoliston toimintaan yleensä. Pidätyskykyongelmiin perehtynyt fysioterapeutti ohjaa lantionpohjan lihasten kuntouttamista voimisteluohjeilla ja ns. biopalautteen avulla, jolloin potilas oppii kohdistamaan harjoitukset oikeaan kohtaan. Biopalauteohjauksessa ja -hoidossa käytetään emättimeen tai peräsuoleen laitettavaa anturia, joka mittaa sähköisesti käytettyä lihasvoimaa.

Joissain tapauksissa voidaan repeytyneitä sulkijalihaksia ommella uudestaan yhteen, jolloin niiden toiminta paranee. Sulkijalihasten seutuun voidaan myös ruiskuttaa silikonia, jolloin peräsuoleen muodostuu esteitä, jotka hidastavat ja estävät karkailua, samoin voidaan lämpökäsittelyllä tiivistää sulkijalihaksia ja vieruskudoksia. Nämä hoidot voidaan uusia tarvittaessa. Mikäli ongelma on hermoston alueella, voidaan potilaalle asentaa hermoston toimintaa tehostava tahdistin eli stimulaattori, joka lähettää yhtä tai useampaa johtoa eli elektrodia pitkin heikkoja sähkösykäyksiä hermoille ja auttaa näin niitä toimimaan paremmin.

Mikäli pidätyskykyongelmaan ei saada helpottavaa ratkaisua edellä mainituilla hoidoilla, voidaan potilaalle tehdä ns. huuhteluavanne. Siinä viedään ohut muoviletku vatsanpeitteiden läpi umpisuolen kohdalta paksusuolen alkukohtaan ja sen kautta voidaan koko paksusuoli tyhjentää huuhtelemalla. Huuhteluväli on yksilöllinen. Muoviletku vaihdetaan n. kolmen kuukauden välein, sillä suoliston nesteet syövyttävät sen alkuosaa. Kun ihon läpi kulkeva kanava on muodostunut kunnolla, on letku helppo vaihtaa kotonakin. Kun letku ei ole käytössä, sen ihon päällä oleva korkkiosa voidaan peittaa laastarilla ja näin se on huomaamaton. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan potilaalle tehdä paksusuoliavanne.