Ruusu äidin vatsalla

Täytin 24 sinä vuonna kun sain colitis-diagnoosin, joten se on ollut minulla noin 11 vuotta. Alussa testattiin vain paria eri lääkettä, koska asuin pienessä kaupungissa ja siellä ei ollut paljon tietoa kyseisestä sairaudesta. Elin lääkkeillä vähän päälle kaksi vuotta, joista toisen vietin ulkomailla au-pairina. Olo oli aika surkea ja minä periaatteessa elin kortisonin avulla. Vuonna 2006 muutin isompaan kaupunkiin ja pääsin gastron puolelle hoitoon. Oloni heikkeni kuitenkin aika nopeasti ja paksu- sekä peräsuoli poistetiin vuoden 2007 alussa, jolloin tehtiin j-pussi sekä suojaava avanne. Avanne ei ollut suunniteltu mutta sain myöhemmin kuulla paksusuoleni olleen NIIN huonossa kunnossa, että lääkärit halusivat ohutsuoleni parantuvan rauhassa ennen j-pussin käyttöönottoa. Avanne oli siis yllätys minulle, vaikka totta kai tiesin siitä riskistä mennessäni leikkaukseen.

”Leikkaus meni hyvin, mutta minulle tuli tällainen”

Elämäni avanteen kanssa oli taivaallista. Minulla ei ollut kiire vessaan ja olin myös täysin kivuton. Avanteen piti siis olla väliaikainen, mutta koska oloni oli niin hyvä, päätin pitää sen. Noin kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta tapasin sattumalta elämäni rakkauden. Tapasimme yhteisen harrastuksemme kevätjuhlassa. Olin ollut monta vuotta koulukiusaamisen uhri, joten itsetuntoni ei ole koskaan ollut kovin hyvä. Vatsan päällä oleva avanne ei ainakaan auttanut asiaa. Muutaman siiderin jälkeen sain kuitenkin rohkaistua itseäni lähestymään häntä. Koko illan mietin, miten kertoisin avanteesta hänelle, sillä halusin kertoa siitä heti. Illan aikana eräs henkilö kysyi, miten leikkaukseni meni. Vastasin suoraan, että hyvin, mutta minulle tuli tällainen ja nostin paitaa näyttäen avanteen. Olen myöhemmin kysynyt mikä oli hänen ensimmäinen ajatuksensa ja hän sanoi: ”Siinä on urhea nainen, joka on kärsinyt paljon ja selvinnyt”. Olen myös kysynyt, onko hän ikinä pitänyt avannettani inhottavana ja siihen hän on vastannut ”Ei!” Ei vaikka pussi on falskannut ja / tai irronnut kaiken maailman paikoissa.

Kun halusimme lapsia, päätin ottaa j-pussin käyttöön. Avanteen kanssa voi olla raskaana mutta ajattelin sen olevan helpompaa ”sisäisen pussin” kanssa. Avanne suljettiin vuoden 2008 alussa ja noin neljän kuukauden päästä olin raskaana. Koko sen avanteen sulkemisen, raskauden ja puolen vuoden imetyksen ajan oloni oli hyvä ja j-pussi toimi niin kuin pitikin. Sitten alkoivat ongelmat ja minulla oli koko ajan kipuja. Kivut pahenivat kun istuin, joten toimistotyöni oli hankalaa. Pitkän sairastelun jälkeen, jonka aikana tehtiin myös kohdunpoisto endometrioosiepäilyn vuoksi sekä kipustimulaattorin asetus, päädyttiin sitten pysyvän avanteen tekoon. Se tehtiin minulle 20.11.2015, ja siitä lähtien olen ollut täysin kivuton ja lääkkeetön.

”En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä olen maailman onnellisin ihminen.”

Minulla oli onnea, että aviomieheni oli jo elänyt kanssani silloin, kun minulla oli väliaikainen avanne. Saadessani pysyvän avanteen, se ei ollut uusi tai pelottava asia. Olen myös iloinen siitä, että ennen kohdunpoistoa saimme maailman täydellisimmän tyttären. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä olen maailman onnellisin ihminen. Voin käydä töissä ja pystyn iltaisin leikkimään tyttäreni kanssa, kun ei ole enää kipuja 24/7. En ole myöskään jatkuvassa lääkepöllyssä, mikä totta kai myös on hyvää. Tyttäreni on sanonut, että hän mieluummin haluaa minulla olevan avanteen koko loppuelämääni, kuin se että olen jatkuvissa kivuissa. Hän haluaa aina välillä nähdä suoleni kun vaihdan pussia. Hänestä minä olen kaunis ja vatsani näyttää siltä että sieltä törröttäisi ulos ruusu.

– nimimerkki ”Vihdoinkin onnellinen äiti